Olen Pirkka Paronen, parikymmentä vuotta IT-alalla vaikuttanut asiantuntija/myyjä/projektipäällikkö/jokapaikanhöylä. Aloitin työni 2000-luvun taitteessa Excel-makrojen koodaamisesta, jatkoihin aika nopeasti kuumimpaan 2000-vuoden IT-kuplaan projektipäälliköksi, pidin tuolista kaksin käsin kiinni kun naakalta nokka katkes, hallinnoin tuotepäällikkönä omaa tuotetta kunnes 2002 irtaannuin yrittäjäksi Systems Garden Oy:öön.
Jossain matkan varrella valmistuin Informaatioverkostojen diplomi-insinööriksi, pääaineena tietoyritykset. Kiitoksena TKK:n erikoisten kokeilujen olen lukenut insinööritutkinnon osana niin filosofiaa, psykologiaa kuin estettiikaakin. Ja tietysti pitkät matematiikan ja fysiikat harjoitustöineen. Erikoistuin kuitenkin nimenomaan bisnespuolelle.
Nykyisestä työpaikastani, Systems Garden Oy:stä käsin olen ollut tekemisessä kaikessa, mistä nykyään hienosti digitalisaationa puhutaan. Webbisivujen tekemisessä, mobiilisovelluksien vääntämisessä, viestinnässä, ryhmätyössä, sisäisten prosessien tehostamisessa, henkilöstöhallinnon järjestelmissä, taloushallinnon jäoorjestelmissä, toiminnanohjausjärjestelmissä, dokumentinhallinnassa, sähköisessä asioinnissa, toimialasovelluksissa, Enterprise -ratkaisuista itsepalvelusovelluksiin. Varmaan vähän liiankin monessa. Vuodesta 2010 lähtien olen toiminut yrityksen toimitusjohtajana.
Oma teknologiakantani on hieman vinksahtanut – kuin sattuman kaupalla aikanaan tipahdin ensimmäisenä Microsoft -kavereiden viereen – siitä lähtien teknologiastack on ollut enemmän tai vähemmän Microsoftin valtaama. En kuitenkaan pidä omaa osaamistani teknologiaan sitoutuneena. 20 vuoden aikana lelut ovat ehtineet vaihdella ja kääntyä moneen suuntaan.
Siviiilipuolella vaikuttaa vaimo ja kaksi lasta, omakotitalo Espoossa ja kaikki pakolliset insinöörin kliseet. Haaveilen kuitenkin edelleen suuremmasta. Olen kuitenkin huomannut, että kantavana ajurina minua ajaa aito kiinnostus, innostus ja tahto tehdä biteistä jotain tietojärjestelmiä suurempaa. Pohtia miten bittinikkarit muuttavat maailmaa, toimintatapoja, prosesseja – ei välttämättä suurena vallankumouksena, vaan pikkuhiljaa salakavalasti eri toimintatapoihin ujuttautuen, tehostaen, nopeuttaen, automatisoiden – lopulta töitä vähentäen.
Olen pahoillani – me teemme tietotyölle parhaillaan sitä, mitä kehruujennyt tekivät teollisuudelle 1800 -luvulla. Työt eivät mihinkään katoa, mutta maailma muuttuu. Yritän kirjoittaa jotain tästä.